Jokaisella meillä tulee jossain vaiheessa elämää kohdalle tilanteita ja hetkiä, jolloin mietimme; onko minusta siihen, uskallanko yrittää, mitä jos olenkin huono? Aihe, joka on ollut ainakin omalla kohdallani monta kertaa kuluneiden vuosien aikana pohdiskelun kohteena, jonka vuoksi tämä ehkä toimii jonkinlaisena itsereflektiona (mitä muutenkin suosittelen jokaiselle). Kun pohtii omaa polkua, jonka elämässä on tähän asti kulkenut, on helppo mennä päästään pyörälle, kun alkaa hahmottelemaan erilaisten yksittäisten päätösten vaikutuksen sitä seuraaviin tapahtumiin. Ja nämä tietysti kertaantuvat aikojen saatossa. Esimerkiksi jännä triviaali tieto tähän väliin on esimerkiksi se, että mikäli olisin aikoinaan ensimmäisellä hakukerrallani hakenut ensimmäisenä vaihtoehtonani Vaasan Hankeniin, olisin tuskin juuri nyt tässä kirjoittamassa ajatuksiani auki. Haastankin nyt sinut pohtimaan hetkeksi, mitä sellaisia valintoja olet elämässäsi tehnyt, jossa voit selkeästi hahmottaa kaksi tai useamman toisistaan täysin erilaista ja haarautuvaa tietä eteenpäin.
Haluaisinkin nyt seuraavaksi tarkemmin keskittyä näistä valinnoista juuri niihin, jotka aiheuttavat eniten epäitsevarmuutta ja epäröintiä. Toisin sanoen päätökset koskevat omaa epämukavuusaluettamme.
Miksi sitten on niin, että tietyt valinnat tuntuvat erityisen hankalilta? Usein se on epäonnistumisen pelko, tai skeptisyys omaa kyvykkyyttä ja potentiaalia kohtaan. ”Mitä jos petän kaikkien odotukset ja minulle nauretaan?”. Ja koska punnitset riskejä ja mahdollisuuksia, sekä laskelmoit näiden todennäköisyyksiä tulet tietysti miettineeksi, mikä olisi pahinta mitä voisi sattua, jos epäonnistuisit? Mikäli et ole lääkäri tai tuleva sellainen, epäonnistumisesi suora seuraus tuskin on se, että joku kuolee. Mikä tietyllä tavalla on kaikessa lopullisuudessaan omasta mielestäni se worst-case scenario ja hyvä vertailukohta. Useimmiten puhutaan siis huomattavasti lievemmistä asioista kuin ihmishengen pelastamisesta: esimerkiksi uuden työpaikan hakemisesta, uudelle paikkakunnalle muuttamisesta, esiintymisestä tai sosiaalisista tilanteista.
Epämukavuusalueelle astuminen. Tuntuu, kuin eteen olisi piirretty näkymätön viiva, tai joillekin se tuntuu muurilta. Tuon viivan, tai muurin ylittäminen tuntuu vaativan suunnatonta rohkeutta, joskus lainattua sellaista. Miksi sitten ei vain jäisi tuon muurin taakse? Miksi taas uskaltaa sen yli, kun se vaatii niin paljon uskallusta ja uhkia tuntuu olevan enemmän kuin mahdollisuuksia? Joillakin se on puhdasta uteliaisuutta, toisilla kyse on itsensä voittamisesta. Joillekin taas tärkeintä on saavuttaa muiden ihailua.
Kun astut sinne epämukavuusalueelle, on sen ehkä suurin haaste voitettu juuri sillä samalla hetkellä. Toki, uusien itselle hankalien ja uusien asioiden omaksuminen vie aikaa, ennen kuin pääsee kunnolla vauhtiin. Mikä on se vauhtiin pääsemisen aika, riippuu toki yksilöstä itsestään. Toisilla pinnalla pysyttelyyn ja sujuvan koiran uimiseen menee hiukan pidempään. Asian ydin on kuitenkin se, että oppii uimaan (lue: pärjäämään). Epämukavuusalueesta alkaa pikkuhiljaa muodostua osa omaa mukavuusaluetta. Tätä voi sanoa myös itsensä kehittämiseksi ja osaamisen laajentamiseksi, mikä on etenkin näin vielä opiskelijaelämän puolella olevalle tulevaisuuden kauppatieteiden osaajalle vielä aika tärkeää. Toki. Jossain vaiheessa voi olla ihan hyvä todeta itselle että: ”tarvitseeko minun oikeastaan enää mennä sinne epämukavuusalueelle ja kehittää itseäni?”. Mikäli on jo jossain asiassa todella hyvä ja haluaa tehdä juuri, ja vain ja ainoastaan sitä yhtä asiaa hamaan loppuun asti, kunnes siirtyy syömään porkkanaa altapäin, voi olla paras ratkaisu keskittyä juuri siihen omaan mukavuusalueeseensa jossa on todella hyvä.
Kun sinulla on seuraavan kerran se muurin rajaama epämukavuusalue edessäsi: voit epäröidä ja saat punnita, mutta suosittelen vahvasti ottamaan vahvan etukenon ja astumaan kohti tuota epämukavuusaluetta ja ylittämään sen itsellesi rakentaman muurin. Jos tuo asia vähääkään tuntuu siltä, että se voisi ehkä olla sinun juttu, sanon että; MENE! Saatat yllättää itsesi, ja mikäli juttu jostain syystä ei toimikaan olet silti saanut siitä jotain ja olet silti kehittynyt niin ihmisenä kuin tulevana ammattilaisenakin. Vähintään yhtä tärkeää on myös se, että olet oppinut jotain myös itsestäsi. Näin opiskelijoina, joiden ammatillinen ura on vasta aluillaan, tulee meille eteen vielä lukemattomia mahdollisuuksia, jolloin seuraava askel on epämukavuusalueella.
Seuraavien askeleiden jälkeen tiedät, että tuo uusi epämukava alue joko on tai ei ole sinun juttusi. Mikäli se on sinun juttu, se avaa parhaimmillaan taas jälleen uusia ovia ja tuo eteen uusia epämukavuusalueita. Pahinta, mitä voi tapahtua sinun astumatta tuonne epämukavuusalueelle on, että ovi sulkeutuu ja sinua alkaa joku päivä kaduttamaan.
Siispä. Kun pohdit hyppyä tuntemattomaan, ne uhkat eivät useimmiten ole mahdollisuuksia suurempia, joten jos seisot miettimässä, hyppäätkö hetken vapaapudotukseen: pyri näkemään puu metsältä. Ja, jos olen jotain tässä viimeisten vuosien aikana oppinut sanon että: tee se!
Niklas Alho
Puheenjohtaja 2016
Finanssi ry
